Taisin löytää sisäisen karavaanarini, kun kiertelimme jälkikasvun kanssa asuntoautolla kansallispuistoja Keski-Suomessa. Ainakin retkeilyyn asuntoauto on oiva peli!
Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, että mikähän siinä karavaanarielämässä oikein viehättää, ja nyt syyslomalla tuli hyvä tilaisuus kokeilla sitä käytännössä.
Koska perheen lomat eivät osuneet aivan yhteen, niin päätimme alkaa vanhemman juniorin kanssa koekaniineiksi ja raportoisimme sitten koko perheelle onko touhussa mitään järkeä. Jos kokemus olisi hyvä, niin voisimme sitten harkita asuntoautoa koko perheen lomareissuillekin.
Vuokrasimme syyslomaviikoksi Adria Matrix 670SL Plus -asuntoauton. Auton valinta oli erityisen helppoa, koska saimme ajatuksen niin myöhään, ettei mitään muuta autoa ollut enää jäljellä.
Auto sattui kuitenkin olemaan vähän paremmin varusteltu yksilö ja vasta reilun vuoden ikäisenä muutenkin hyvässä kunnossa. Koska autoon olisi mahtunut majoittumaan jopa 5-6 henkilöä, tuntui se tilojen puolesta kahdelle matkalaiselle suorastaan luksukselta.
Miten yhdistää retkeily ja asuntoautoilu?
Syysloman teemaksi valikoitui kiertää retkeilemässä muutamassa kansallispuistossa.
Reitin suunnitteluun kului useita iltoja, koska kansallispuistoissa on mistä valita – niitä on Suomessa tällä hetkellä 40.
Lisäksi en ollut aiemmin ollut edes asuntoauton kyydissä saatika kuskina, joten koitin valmistautua reissuun mahdollisimman hyvin etukäteen. Kyselin neuvoja tutuilta, ja liittyin myös muutamaan Facebookin karavaanariryhmään, joista sainkin hyviä vinkkejä reissusuunnitelmastani.
Koska halusin pitää päivittäiset ajoajat kohtuullisina, niin kovin paljon yli Suomen puolivälin emme voineet täältä kotoa Espoosta lähteä. Toisaalta paljon lähemmäksi Jyväskylää emme halunneet jäädä pyörimään, kun kerrankin oltiin liikkuvalla majoituksella matkassa.
Niinpä reitin painopiste alkoi hahmottua Kuopion hujakoille, mikä osoittautuikin mainioksi ratkaisuksi, koska sillä seudulla syksy oli vielä värikäs ja ilmat mukavasti plussan puolella.
Keski-Suomessa on monta upeaa kansallispuistoa, ja lopulta reittisuunnitelmaamme päätyi neljä yllättävänkin erilaista puistoa:
- Etelä-Konnevesi – jylhää järvimaisemaa
- Hiidenportti – syvä kallioinen rotko ja tiheää metsää
- Tiilikkajärvi – aakeeta laakeeta harju- ja suomaisemaa
- Pyhä-Häkki – vanhaa kelottunutta metsää
Reitin suunnittelussa kannatti huomioida muutama asia
Syksyllä päivän pituus on jo selvästi lyhentynyt varsinkin pohjoisemmassa, joten yhdelle päivälle mahtuu vain rajallinen määrä tekemistä ja ajamista.
Myös lämpötila alkaa syysloman aikaan lokakuussa painua jo pakkasen puolelle etenkin öisin, joten asuntoauto on pidettävä lämmitettynä koko reissun ajan, jotta auton vedet pysyvät sulana.
Auton huolto vai pitäiskö sanoa paremminkin ylläpito reissun aikana tuli suunniteltua ensikertalaisena hieman varman päälle. Kävimme leirintäalueilla muutaman päivän välein, jotta saimme tehtyä seuraavat perustoimenpiteet:
- harmaan veden tyhjennys,
- septitankin tyhjennys,
- puhdasvesisäiliön täyttö,
- löpöä tankkiin ja
- kaikkien akkujen (puhelimet, tabletit ja vara-akut) lataaminen täyteen.
Isolla asuntoautolla ei tehnyt mieli pyöriä kaupungeissa, joten koitin suunnitella ruokaostokset etukäteen siten, että selviäisimme parilla pysähdyksellä “automarketeissa”. Asuntoauton yksi etu on, että siihen mahtuu hyvin useamman päivän ruoat ja jääkaappi pitää ruoat kylmänä kuten kotonakin, joten kovin usein ei täydennysostoksia onneksi tarvitse tehdä.
Muutama asia, joka olisi kannattanut huomioida, mutta enpä tullut ajatelleeksikaan
Käytin navigaattorina Google Mapsia, joka ehdottaa aina nopeinta reittiä. Koska kansallispuistot ovat usein syrjässä, saattaa ehdotettu reitti kulkea kapeita metsäteitä.
Erityisesti Hiidenportissa käydessämme ajoimme kymmeniä kilometrejä yksikaistaisia metsäteitä, joita ajaessa sai tosissaan jännittää tulee joku vastaan. Pahimmassa tapauksessa olisimme joutuneet pakittamaan kilometrejä edellisen levennyksen kohdalle.
Minua kyllä ohjeistettiin etukäteen, että mieti mihin ja miten auton parkkeeraat, jotta pääset sillä poiskin. Mutta en ajatellut, että muut autoilijat eivät ymmärrä kuinka paljon tilaa asuntoauto vaatii kääntyessään, joten parkkeeraamisessa täytyy todella ottaa poistuminen varman päälle. Joku saattaa vahingossa tukkia reitin, jolloin isolla autolla on jumissa eikä matkasuunnitelma toteudu.
Muutaman kerran jatkoimme matkaa parkkipaikalta aiottua aiemmin, koska näin että toinen retkeilijä oli parkkeeraamassa autonsa karavaanarimme kulkuväylälle.
Asuntoauto ja retkeily = loistava yhdistelmä!
Telttaan verrattuna asuntoauton etu on, että majoitus on mukavasti koko ajan valmiina ja käytössä. Retkivaatteiden vaihtaminen on lämpimässä autossa on suorastaan luksusta, ja mukana kulkee isompikin määrä vaatteita eri sääolosuhteisiin.
Myös ruokailu ja kokkailu sujuu vaivattomasti, kun käytössä on melkein “oikea” keittiö. Toki retkien yksi olennainen osa on ruokailu myös maastossa, mutta nopeat tankkaukset ennen patikointia hoituu kuitenkin autossa kätevämmin kuin metsässä.
Puskaparkissa pääosin kansallispuistojen parkkipaikoilla
Innostuin ajatuksesta olla pääosin puskaparkeissa leirintäalueiden sijaan, jotta voisimme yöpyä lähempänä varsinaisia kohteita eli kansallispuistoja.
Se osoittautuikin hyväksi päätökseksi, koska ehdimme tehdä useita pieniä retkiä kansallispuistoissa ruokailujen ja yöpymisten välissä eikä aikaa mennyt ylimääräiseen ajamiseen.
Koitin katsoa puskaparkit huolellisesti etukäteen, koska isolla autolla ei tehnyt mieli etsiskellä yöpaikkaa tuntemattomilla seuduilla. Lisäksi se olisi voinut viedä paljon aikaa. Yöpymispaikkojen suunnitteluun on onneksi tarjolla käteviä työkaluja, kuten puskaparkki.com ja Facebookin Puskaparkki-ryhmät.
Neljä kansallispuistoa yhteen viikkoon oli mielestäni sopiva määrä. Vain yksi päivä tuntui kiireiseltä, mutta muuten ehdimme ottaa kaiken ilon irti sekä ajamisesta että luontokohteista.
Kokemus oli niin hyvä, että juniorin kanssa päätimme aloittaa projektin kiertää kaikki Suomen 40 kansallispuistoa jossain välissä. Asuntoautolla se sujuu varsin kätevästi.
Alla vielä muutamia kuvia itse kansallispuistoista syksyn väreissä.
Kansallispuisto 1/4
Etelä-Konneveden Kansallispuisto - Jylhää järvimaisemaa
Luontoon.fi: “Etelä-Konnevedellä veneilet aavoilla järvenselillä tai melot sokkeloisessa saaristossa laakeiden silokallioiden ja pystysuorien kallioseinämien lomassa. Kirkkaassa vedessä voit nähdä syvälle villin järvitaimenen valtakuntaan. Sykähdyttävien vastakohtien puistossa patikoit lehdoista korkeille kalliorinteille ihailemaan kalasääsken uljasta kotimaisemaa.”
Kansallispuisto 2/4
Hiidenportin Kansallispuisto – Syvä kallioinen rotko ja tiheää metsää
Luontoon.fi: “Sotkamon saloseudun sydämessä sijaitsevan Hiidenportin alkuvoimainen rotkomaisema on vaikuttava näky. Kansallispuisto tarjoaa kohteita ja tarinoita myös kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle. Jylhälle kalliorotkolle johtavan polun varrella voit kokea salaperäisen kuusikon, kauniisti karun kukkaniityn ja kaskiahon tunnelman.”
Kansallispuisto 3/4
Tiilikkajärven Kansallispuisto –Aakeeta laakeeta harju- ja suomaisemaa
Luontoo.fi: “Rauhan rannat aukeavat kansallispuiston ytimessä. Puiston upein hiekkaranta on Venäjänhiekka, jonka nimi ei ole sattuma: Täyssinän rauhan (vuonna 1595) rajanvedosta jäi Tiilikkajärveen muistoksi kivi, johon on hakattu Ruotsin ja Venäjän merkkeinä kruunu ja risti. Tiilikkajärven hiekkarannoilla, harjuilla, tuoksuvilla tupasvillaisilla soilla ja metsien huminassa voit tuntea luonnon väkevän vaikutuksen.”
Kansallispuisto 4/4
Pyhä-Häkin Kansallispuisto – Vanhaa kelottunutta metsää
Luontoon.fi: “Etelä-Suomen hienoimmassa vanhassa metsässä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Kilpikaarnaisten mäntyjen palokorot muistuttavat menneiden vuosisatojen metsäpaloista, ja Mastomäen ikimetsät pysäyttävät kiireisenkin kulkijan hämmästelemään ihmisen pienuutta. Poika-ahon kruununmetsätorppa kertoo tarinaa syrjäseutujen varhaisista asukkaista. Pyhä-Häkin ikiaikaisen aarniometsän siimeksessä samoilet muinaisten haltioiden tunnelmissa ja tarinoissa.”
Kertomuksesi inspiroi tutustumaan myös kansallispuistoihin. Viime vuonna ostin jo kirjan Suomen kansallispuistoista. Jäin nyt 1.4.21 eläkkeelle ja tarkoitus on nyt käyttää enemmän aikaa matkailuautolla kiertelemiseen ympäri Suomea. Kuvat oli tosi upeat.