“Siis kävelläänkö me veden päällä?”, kysyi juniori kun aloin ottamaan kenkiä ja sukkia pois jalasta, ja suuntasin Kaiskunniemeen.
Kaiskunniemi tarjoaa todellisen seikkailun. Pielisen vedenkorkeudesta riippuen Kaiskunniemen kapeasta hiekkaharjusta noin puolitoista kilometriä on vedenpinnan yläpuolella, ja kesällä viimeiselle osuudelle pääsee kävellen joko kokonaan kuivin jaloin tai ei ehkä ollenkaan. Me osuimme paikalle juuri jännittävimpään aikaan: ylitimme Pielisen kahlaten sääreen ja polveen ulottuvassa vedessä noin 50 metrin matkan. Tuntui kuin olisi kävellyt vetten päällä!
Jos vedenylitys kahlaamalla on mielessä, suosittelen ottamaan vedenpitävät tossut mukaan. Järven pohja on täynnä pientä, joskin pyöreää kiveä, jonka päällä kävely paljaalla jalalla ei ole kaikkein miellyttävin kokemus. Flipflopit auttoivat kummasti.
Perillä odottaa paratiisimainen rantamaisema – ja paljon muurahaisia!
Kaiskunniemen rannat ovat täynnä aaltojen pyöristämää vaaleaa pientä kiveä, ja rannat näyttävät kesäisessä auringonpaisteessa paratiisilta. Rannoilla tuli viihdyttyä hyvin myös siksi, että metsän puolella osa paikoista oli täynnä muurahaisia, oikein kuhisemalla. Paikka evästauolle kannattaakin Kaiskunniemessä katsoa tarkkaan, ettei kuusijalkaisia ystäviä satu liikaa paikalle.
Kaiskunniemi kartalla
Kaiskunniemi on Loma-Kolista vähän pohjoiseen, Hattusaaren vieressä. Maastokarttaa voi tutkia Metsähallituksen karttapalvelussa.
