Juniorijalkapallon valokuvaus – Mitä, miten ja millä kuvata?

Sanotaan, että jalkapallo on koko elämä tunteiden vuoristoratoineen – ja parhaimmillaan se näkyy myös valokuvissa!

Olen valokuvannut poikani jalkapallojoukkueen toimintaa lähes sen alkutaipaleelta asti.

Valokuvaus on ollut paitsi itselleni ja lapselleni mieluisaa, niin se on samalla ollut oma panostukseni joukkueen eteen. Kiinnostukseni valokuvaukseen teki minusta lopulta joukkueen “virallisen” valokuvaajan, koska vanhemmat kokevat sen arvokkaaksi: kuvat ovat tärkeitä muistoja nuoren varhaisesta pelaajapolusta.

Koska olen saanut pelaajien vanhemmilta hyvää palautetta, ja minulta usein kysytään vinkkejä jalkapallon valokuvaukseen, päätin kirjoittaa niitä tähän talteen. Nämä opit sopivat erityisesti juniorijalkapallon kuvaamiseen. Omien kokemusten perusteella aikuisten jalkapallon kuvaaminen vaatii osittain omat konstinsa ja myös kuvauskalustolta enemmän, koska pelin nopeus kasvaa ja kenttä on huomattavasti isompi.

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä. Kuulen mielelläni myös palautetta, joten voit kirjoittaa kommentteja alle.

Mitä jalkapallossa kannattaa valokuvata?

Jalkapallon valokuvaus ei ole vain nopeatempoisen liikunnan kuvausta, vaan kiinnostavimmillaan se on joukkueen tarinoiden sekä pelaajien ja valmentajien persoonien valokuvausta.

Sanotaan, että jalkapallo on koko elämä tunteiden vuoristoratoineen – ja parhaimmillaan se näkyy myös kuvissa!

Kiinnostavimmissa kuvissa on ihmisiä, tarinoita ja tunteita

Jalkapallon kuvaus on oikeastaan ihmisten kuvausta.

Kiinnostavimmissa kuvissa näkyy pelaajien kasvot ja ilmeet, jolloin kuvista välittyy onnistumisen iloa, tiukkojen tilanteiden tuomaa jännitystä tai jopa harmittavia takaiskuja (ei kuitenkaan ole suotava julkaista kuvia, joista kohde voisi nolostua).

Jalkapallo on joukkuelaji, joten pelaajien keskinäinen vuorovaikutus on myös kiinnostavaa. Hyviä kuvia saa usein varsinaisen suorituksen jälkeen, joten kameraa ei kannata laskea alas heti kun maali on syntynyt tai kun tuomari on viheltänyt vapaapotkun merkiksi pilliin.

Kiinnostavia kuvia saa esimerkiksi kun pelaajat juhlivat maalia, ovat tyytymättömiä vihellykseen tai kun joukkue huutaa loppulaulun toiselle joukkueelle pelin jälkeen. Myös joukkueen valmistautumista peleihin kannattaa kuvata, koska tällöin saa myös valmentajia kuviin pelaajien kanssa.

Ota kuvia, jotka tuottavat iloa katsojilleen

Kuvien tärkein kohderyhmä on nuorten pelaajien vanhemmat ja sukulaiset, joten kohde on heille pääasia eikä kuvan tekninen onnistuminen ole se kaikkein tärkein asia.

Kannattaa siis kuvata kattavasti joukkueen kaikkia pelaajia, vaikka jokaisesta pelistä onkin mahdoton saada onnistuneita pelitilannekuvia jokaisesta pelaajasta: joskus peli vain pyörii pääosin toisella laidalla kenttää, ja toisen laidan pallokosketukset voivat jäädä vähiin.

Vanhemmat kuitenkin arvostavat kuvia, joissa oma pelaaja näkyy, esim. pelien jälkeen otetuista joukkuekuvista näkee missä joukkueessa pelaaja on vuosien varrella ollut.

On tietysti suotavaa julkaista vain kuvia, joissa pelaajat ovat edukseen. Tämä on erityisen tärkeää, kun kohteena on lapsia ja nuoria. Valitse mieluummin vain yksi-kaksi onnistunutta kuvaa per pelaaja kuin monta lähes samanlaista kuvaa samasta pelaajasta.

Koita tallentaa pelitilannekuviin lajin nopea ja fyysinen luonne

Jalkapallo on fyysinen ja nopeatempoinen joukkuelaji, joten kiinnostavissa pelitilannekuvissa näkyy vauhti ja vääntö pelaajien välillä, vaikka yleensä kuvataankin suljinajalla, joka pysäyttää liikkeen täysin (jotta kuvista saa teräviä).

Hyvässä kuvassa liike näkyy esimerkiksi pelaajien asennoissa ja ilmeissä, esimerkiksi:

toisiaan pallosta pois kampeavat pelaajat nojaavat irvistäen toisiinsa,
harhautuksessa vastustaja on ottanut juuri askeleen väärään suuntaan,
nurmikkoa lentää ilmaan pallon potkaisemisen jälkeen,
pelaaja on venyttänyt kroppansa äärimmilleen juuri ennen laukausta tai hetki laukauksen jälkeen.

Useimmissa pelitilanteissa on hyvä että pallo näkyy kuvassa, koska usein pelaajien katseet ja liike kohdistuvat palloa kohti.

Aina pallon ei kuitenkaan tarvitse olla kuvassa: esimerkiksi muurissa seisovien pelaajien ilmeet voivat kertoa kiinnostavamman tarinan kuin pallon sijainti ilmassa vapaapotkun jälkeen. Kuvasarjassa kuvien konteksti tulee helpommin ilmi, ja sarjassa voi hyvin olla mukana myös yksityiskohtaisempia kuvia esim. hajonneista nappulakengistä.

Valitse tarina, jonka haluat kuvallasi kertoa

Kuvaajan yksi tärkein tehtävä on valita tarina, jonka kuvallaan kertoo. Erityisesti teleobjektiivilla kuvatessa nopeasti tapahtuvaa tilannetta ei usein voi kokonaan tallentaa edes kuvasarjalla.

Konkreettinen esimerkki tarinan valinnan merkityksestä on rangaistuspotkutilanne, jos käytössä on teleobjektiivi: kuvaaja joutuu valitsemaan kuvaako rankkarin laukaisijan liikkeen, maalivahdin torjuntayrityksen vai suoritukseen reagoivia joukkuekavereita?

Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla pitkin kautta, joten ei kannata harmitella jos jokaista “ainutlaatuista” tilaisuutta ei saanut napattua kuviin.

Kannattaa myös miettiä ymmärtääkö kuvan katsoja mitä kuvassa tapahtuu ilman, että katsoja on nähnyt tilanteen alusta asti: erityisesti teleobjektiivilla kuvat voivat jäädä irrallisiksi tapahtumiksi, joista voi olla vaikea sanoa onko kyse pelitilanteesta vai harjoituksista.

Kesällä kun valoa paljon, on kuvaaminen kivaa ja helppoa, mutta ei kannata säikähtää kurjaakin säätä jos vain kuvauskalusto sen kestää. Usein kunnon vesisade tai sumu tekevät kuvista entistä kiinnostavampia.

Sopivan kuvauspaikan ja kuvakulman valinta

Pelitilanteiden kuvaamiseen paras paikka kuvata on yleensä vastustajan päätyrajan takana joko kulmalipun lähellä tai vähän lähempänä maalia, jolloin kuvissa näkyy hyvin oman joukkueen pelaajien kasvot ja rintamasuunta on kameraa kohti.

Mutta kuvata voi myös sivurajalla joko vastustajan puolella, kentän keskiviivan kohdalla tai oman maalinkin takana.

Pelin aikana kuvauspaikkaa voi hyvin myös vaihtaa, jotta kuviin saa vaihtelua. Esimerkiksi jos vastustaja saa vapaapotkun läheltä maalia, voi olla hyvä siirtyä siten että saat vapaapotkun laukaisijan, muurin ja maalivahdin samaan kuvaan myös teleobjektiivilla eli kohteet ovat tällöin kuvassa “peräkkäin” etualalta taka-alalle. Valitse tarkennus siihen pelaajaan, jonka tarinan haluat kertoa.

Huomioi kuvaussuunnassa mitä kuvien taustalla näkyy

Kuvauspaikkaa valitessa kannattaa miettiä mitä kuvien taustassa tulee näkymään. Mitä kauempana kentän reunaa elementit ovat, sitä paremmin objektiivi erottaa taustan kohteesta ja sitä selkeämpiä kuvat ovat.

Tyypillinen hankala tausta on heti kentän reunalla oleva vihreä metalliaita, roskapönttö tai parkkipaikka: niistä kuviin tulee rauhaton tunnelma. On parempi valita kuvauspaikaksi kentän puoli, josta kuvattuna taustalla on esimerkiksi vielä toinen pelikenttä tai yleisöä.

Tausta on usein tärkeämpi elementti kuin valon suunta, ja valaistuksessakin vaihtelu virkistää: esimerkiksi vastavaloon kuvaaminen nostaa liikettä hyvin esiin, kun parhaimmillaan kuvassa lentää hikipisarat.

Yleensä kannattaa kuvata pelaajien hartiakorkeuden alapuolelta

Urheilua kannattaa yleensä kuvata pelaajien hartiakorkeuden alapuolelta, jolloin kuvan katsoja ei koe olevansa kohteen tarkkailija vaan paremminkin mukana toiminnan keskellä. Tämä korostaa myös syvyysvaikutelmaa, jos kuvassa on useita pelaajia kuvan etu- ja/tai taka-alalla. Kuvaaminen onnistuu parhaiten joko istualtaan maasta tai matalalta retkijakkaralta.

Hyviä kuvia saa myös reilusti ylempää, esimerkiksi jos pääset nousemaan korkealle katsomoon. Tällöin saat kuvattua pelaajien sijoittumisen toisiinsa nähden, mikä tuo kuviin uuden näkökulman.

Millainen kamera ja objektiivi sopii jalkapallon kuvaukseen?

Pelitilannekuvausta varten kamerassa on hyvä olla nopea kohteita seuraava ja liikettä ennakoiva tarkennus, viiveetön laukaisu ja mahdollisuus valita nopea suljinaika, jotka löytyvät lähes kaikista yleisistä keskitason järjestelmäkameroista ylöspäin.

Kameran ei tarvitse olla viimeistä huutoa, vaikka toki kehittyneemmillä kameroilla teknisesti onnistuneiden kuvien suhteellinen määrä kasvaa. Urheilua on kuitenkin kuvattu menestyksellä jo vuosikymmeniä, joten kaluston merkitystä usein liioitellaan. Itse kuvaan kymmenen vuotta vanhalla Canon 5DmkIII -järjestelmäkameralla, joita saa nykyään käytettynä edullisesti.

Objektiivin voi valita kuvaustyylin mukaan, mutta yleensä urheilukuvauksessa suositaan teleobjektiiveja

Pelitilanteita kuvatessa tarvitaan yleensä objektiivi, jolla voi kuvata kauempana olevia kohteita, eli jonkinlainen teleobjektiivi, esim. 200 mm ylöspäin.

Jotkut pitävät zoom-objektiivejä kätevimpinä, mutta oma luotto-objektiivini on pitkään ollut Canon EF 300 mm f/4 L IS. Zoomin puutteen korvaan sillä, että kuvaan kohteiden etäisyydestä riippuen sitten joko pelitilanteita, yksittäisiä pelaajia tai pelaajien ilmeitä, jolloin saan samalla myös vaihtelua kuviin.

Vasta viime aikoina hankin kiinteän teleobjektiivin kaveriksi zoom-objektiivin Canon 70-200 mm f/2.8 IS II kahdesta syystä: saan taas lisää monipuolisuutta kuviin, kun voin objektiivia vaihtamatta kuvata lähelle tulevia pelaajia uudella rajauksella, ja yhden aukon lisäys valovoimaan on myös ollut tervetullut lisäys talvikaudella, kun pimeissä halleissa ISO-arvoa joutuu usein nostamaan turhan korkeaksi.

Kuvanvakain ei ole tarpeellinen, koska suljinaika pidetään lyhyenä, joskaan ei siitä ole haittaakaan.

Aikanaan Canon voitti urheilua ammatikseen kuvanneet puolelleen legendaksi muodostuneella 300 mm f/2.8 -objektiivilla, jonka jälkeen kyseinen objektiivi variaatioineen on ollut nimenomaan jalkapalloa ammatikseen kuvaavien vakiokalustoa. Objektiivin pikkuveli, 300 mm f/4 on harrastajalle hyvä vaihtoehto: se kulkee helpommin mukana, hinta on käytettynä kohtuullinen ja kuvanlaatu on erinomainen.

Pelitilanteiden lisäksi on hyvä olla toinen objektiivi, jolla voi kuvata lähellä olevia kohteita esimerkiksi pelien välissä. Tähän sopii joku laaja- tai normaaliobjektiivi 35 mm tai 50 mm, miksei yleiskäyttöinen zoomikin.

Objektiivissa on hyvä olla valovoimaa kahdesta syystä

Yleensä urheilukuvissa on eduksi, jos kohteen (pelaajan) saa erotettua hyvin taustastaan. Se korostaa fyysistä suoritusta. Mitä suurempi aukko, sitä lyhyempi on terävyysalue ja sen paremmin kohde erottuu sumeasta taustasta (joskin on huomattava, että terävyysalueen syvyyteen vaikuttaa myös kohteen etäisyys kamerasta: mitä lähempänä kohde on, sitä lyhyempi on terävyysalue).

300 mm:n objektiivilla aukko f/4 on usein sopiva, koska tällöin koko pelaaja tai parikin pallosta kamppailevaa pelaajaa pysyy kokonaan terävänä, mutta tausta sumenee mukavasti. Myös tarkennus osuu paremmin kohdalleen eli pelaajan kasvoihin, kun terävyysalue ei ole liian lyhyt.

Koska suljinajat pidetään hyvin lyhyinä, tarvitaan isohko aukko erityisesti kun valoa ei ole paljon. Talvikaudella halleissa, iltapeleissä tai oikein sateisena päivänä valon vähäinen valon määrä voi vaatia ISO-arvon nostamista alueelle, jossa kuvien tekninen laatu kärsii.

Suljinaika kannattaa pitää lyhyenä

Suljinaika on hyvä olla vähintään 1/1000s tai nopeampi, jotta liike pysähtyy ja kuvista tulee teräviä. Mitä nuoremmat pelaajat, sitä pidempi suljinaika on vielä käyttökelpoinen, mutta aikuisten peleissä 1/1000s alkaa olla jo liiankin pitkä, koska vauhdit kasvavat.

Talvikaudella halleissa on valitettavan pimeää, joten jottei ISO-arvo nouse liian korkeaksi, voi suljinaikaa joutua halleissa kasvattamaan esim. 1/500s tai jopa 1/350s, mikä vielä menettelee pelitilanteesta riippuen ja välillä tuo myös mukavasti liikettä mukaan. Tarkkojen kuvien suhteellinen osuus tietysti vähenee valotusajan pidentyessä.

Miten opetella jalkapallon valokuvausta?

Nopeatempoisen pelin kuvausta oppii vain harjoittelemalla kuvausta. Vähitellen tarkennus alkaa osua juuri sen pelaajan kasvoihin, joka on kuvan kohde ja jokaisesta tilanteesta ei tarvitse ottaa tusinaa kuvia sarjatulella saadakseen hyvän kuvan. Se helpottaa myös kuvien jälkikäsittelyä, jossa usein kestää tunteja.

Kannattaa tietoisesti harjoitella ainakin seuraavia asioita:

Jalkapallon säännöt, jotta tiedät mitä tapahtuu seuraavaksi ja voit valmistautua kuvaamiseen ennalta (esim. vaihtaa paikkaa hieman, jos tulee vapaapotku)
Pelaajien liikkeiden ennakointi, jolloin opit painamaan laukaisinta juuri silloin kun kuvan elementit ovat parhaimmillaan (“decisive moment“)
Kameran tarkennusjärjestelmän käyttö, jotta saat kuvan kohteen tarkaksi: ja jos oikein hifistellään, niin parhaassa kuvassa kohteen kasvot ja silmät ovat vähintääkin terävät, joskaan some-kuvissa tarkennuksen tarkkaa sijaintia ei usein näe
Erilaisten tilanteiden ja kuvien ottamista: ainakin itse aloitin jahtaamalla “täydellistä” kuvaa laukauksesta, mutta aika pian huomasin että kuvat ovat paljon kiinnostavampia kun ei kuvaa pelkästään liikuntasuoritusta, vaan koittaa saada joukkueen tarinaa mukaan kuviin

Ihmisten kuvausta oppii samalla tavalla kuvaamalla ihmisiä. Mene rohkeasti lähelle, ja vähitellen sekä pelaajat että valmentajat tottuvat sinuun kuvaajana, ja saat taltioitua aitoja hetkiä.

Lisäksi opit paljon, kun etsit netistä mielestäsi hienoja valokuvia jalkapallosta ja koitat itse ottaa samanlaisia tai -tyylisiä kuvia. Kun tiedät millaista kuvaa yrität ottaa, opit paremmin miten erilaisia kuvia otetaan ja miten erilaisia kuvaustekniikoita voi soveltaa jalkapallon kuvaamiseen. Kuvaamisen opiskelusta tulee näin johdonmukaisempaa ja määrätietoisempaa.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua!